maanantai 16. lokakuuta 2017

Syyslomailua!

Moikat maanantaihin! 

Täällä on melkein aihetta juhlaan, sillä lapsilla alkoi juuri syysloman mittainen paussi koulusta ja harrastuksista! Itsekin olen osan viikosta vapailla, joten ihan mukava pieni hengähdystauko edessä. Mitään isoja suunnitelmia meillä ei sinänsä ole, muuta kuin serkusten yökyläilyjä päikseen, sekä mahdollisesti hohtokeilailua, uimahallia tms. Mutta huomenna, kun isäntäkin on vapailla, aijomme lähteä ainakin zombijahtiin Särkänniemen Karmiviin karnevaaleihin! Hui! 

Juhlantuntua lisää vielä sekin, että tajusin juuri viikonloppuna blogini täyttäneen jo 8 vuotta!
Kävinkin sen kunniaksi lukaisemassa ensimmäisiä postauksiani, jotka hieman huvittivatkin postimerkin kokoisine huonolaatuisine kuvineen, mutta ihanat muistot niistä silti tulvivat mieleeni vuosien takaa. Tuolloin olin vielä kotiäitinä ja rakastin sitä aikaa! Hauskaa, että nuo muistot ovat tallentuneet tänne blogiinkin ja noihin aikoihin voi tehdä pienen aikamatkan halutessaan.

Bloggaaminen on minulle edelleen tärkeä harrastus, enkä ole koskaan edes harkinnut lopettavani, vaikka joskus toki tuntuukin, että liekö tässä mitään suurta järkeäkään :D.  Joka tapauksessa, niin pitkään, kun tämä touhu tuntuu hauskalta, tulen pysymään linjoilla!

Yritin viikonlopun aikana miettiä, onko kodissamme mitään kuvakulmia, joita en olisi vielä kuvannut, tai joita olisin kuvannut vähemmän. Joten tässäpä  niitä:




Pulpetin takana oleva seinä tulee muuttumaan jossakin vaiheessa harmaaksi, sillä itseäni häiritsee nyt jotenkin tuo liiallinen valkoisuus! 



 Sisustukseen sointuva pupuherrakin tuli ihmettelemään, mitä se mamma kuvailee taas! ( Rintakarvat mullassa, kun pihalla tuli vähän kaiveltua ;). 


Vessan ovelta eteisen ja keittiön suuntaan...


Ja vielä näkymää wc:n puolelle.


Täältä kulmasta ei taida kovinkaan usein olla keittiökuvia, sillä kattojen listoitus on edelleen kesken ja liesituulettimen putkikin komeilee tuolla ylhäällä keskeneräisenä.



Onkohan siellä lukijoissa muuten ketään, joka olisi jaksanut pysytellä matkassani lähes alkutaipaleelta asti? Kiitos teille jokatapauksessa todella paljon kommenteistanne ja käynneistänne. Ne kannustavat yhä uudelleen bloggaamaan :)

Auringonpilkahduksia uuteen viikkoon ja mukavaa loma-aikaa muillekin syyslomailijoille!

Iida Emilia


maanantai 9. lokakuuta 2017

Pino lehtiä, teetä ja sympatiaa

Hellurei!

Kiva viikonloppu takana, ja tänään vielä leijun vapaapäivän rennoissa tunnelmissa. Mikäs sen mukavampaa, vaikka ulkona ripsiikin jälleen vettä. ( Uskomattoman paljon tuota sadetta riittääkin tähän syksyyn )! Kävimme lauantaina kosteasta kelistä huolimatta äitini, ja veljeni perheen kanssa patikkaretkellä ja paistelimme makkarat laavulla. Oli kyllä mukavaa yhdessäoloa, ja mieli rauhoittui upean syksyisen maiseman äärellä.


Tänään nautin omasta hiljaisesta hetkestäni, sillä välin, kun lapset opiskelevat ja isäntä tekee töitään. Kotihommatkin tuli tehtyä viikonloppuna, joten nyt voin vain rentoutua lehtipinon äärellä, kynttilänvalossa, lämmin teekupponen kädessäni.

Jotenkin olo on lähes euforisen raukea ja hieman jouluinenkin! Ja tunnustettakoon, että olenhan minä jo jouluisiakin lehtiä selaillut. ( Melkeinpä tekisi mieleni laittaa jokin Frank Sinatran joululevy vielä taustalle soimaan ;)


Ja vaikka netti pursuaakin toinen toistaan kauniinpia blogeja sisustusideoineen, ja Pinterestin tai Instagramin syövereissä voi uppoutua upeiden kuvien maailmaan, niin minulle edelleen tuo lehtien sivuille painettu versio on se kaikkein mieluisin tapa inspiroitua.

Yleensä ostan sisustuslehtiä mukaani kauppareissuilta, mutta nyt taas pitkästä aikaa tein lehtitilauksen, sillä siinä säästää kuitenkin huomattavan summan rahaa.

On ihanaa, kun lehtitilaus tipahtaa postiluukkuun ja odotat sitä hetkeä, kuin lapsi karkkipäivää konsanaan! Se tunne, kun pääset selailemaan uunituoreen lehden sivuja, ja voit uppoutua hetkeksi unelmoimaan! Ehkä palanen suklaata vielä kyytipojaksi, niin tapahtuma on täydellinen ;)





Ruokailutilassamme kääntyi jälleen pöytä toisin päin, ja taljat nostin tuoleille lämmikkeeksi.
Jotenkin tämä syksyinen ja talvinen sisustusmaailma on itselleni se kaikkein mieluisin ja tunnelmallisin.

Pian pääsee ripustamaan jo paperitähtiäkin ikkunoille, ja tunnelmavalot saavat luoda valoaan pimentyviin iltoihin. Harmi vaan, että meidän kaniherra ei tuntunut tunnelmoinnista piittaavan, sillä hän pureskeli jo yhtien pallovalojen johdot poikki. Onneksi ei saanut tälliä tuosta tihutyöstä kuitenkaan!


Täällä vielä syysretkeltämme yksi kuva. Nuo lampaatkin on niin sympaattisia kavereita.


Sateenropinaa ja lämpimiä ajatuksia!

Iida Emilia

-Yhteistyössä lehtitarjoukset.com-

tiistai 3. lokakuuta 2017

Telkkarin piilopaikka!

Moikat harmaaseen tiistaipäivään!

Kuinka tuo syyskuu katosikin niin nopeaan? Lokakuuta tässä tallustellaan jo eteenpäin, ja sen myötä syystuulet ovat muuttuneet yhä synkemmiksi ja vilpoisemmiksi! Nyt kodin lämpö kynttilöineen on aina vain houkuttelevampaa, ja illan tullen kääriydytään vilttiin sohvan-nurkkaan televisiota katsomaan.

Itse en juurikaan telkkarista mitään erityistä seuraile, mutta hyviä leffoja katson kyllä mielelläni.
Koko perheen lemppareihin kuuluvat mm. Possen ja Miljonäärikisailun lisäksi Kaikki vastaan yksi.
Muutoin en juuri tuota mölytoosaa päällä pitäisikään, ja välillä tuleekin isännän kanssa vääntöä siitä, että voiko esim. sunnuntaisin televisio huutaa taustalla aamusta iltaan!? Mieheni mielestä voi ;)

Itse taas piilottaisin mielelläni kaiken elektroniikan pois näkyvistä, ja rauhaa rakastavana ihmisenä voisin kuunnella pelkkää hiljaisuuttakin pitkän tovin! Musiikkimakuni suhteen olen myös aika vanhanaikainen, sillä mielestäni parasta musaa on soitettu 50-70 luvuilla! Mm. Beatles, Elvis, Pepe Wilberg tai Rauli Padding. Avot! Suomipoppia fanitan kyllä kovasti.



Mutta palataanpa nyt lukijan toiveesta tuohon television piilopaikkaan vielä tarkemmin.
Pitkään haaveenani oli löytää töllöttimelle vanha kaappi, jonka narisevien ovien suojiin tuon elektroniikkamöykyn saisi tarvittaessa piilotettua. 

Alkuun tv-kaapin virkaa toimittikin useamman vuoden ajan kirpputorilta löytynyt Ikean Markör, mutta kun sattumalta muutama vuosi sitten löysin tämän antiikkisen talonpoikaiskaapin Torista kohtuullisella hinnalla, niin se oli menoa se! Enkä ole ostostani päivääkään katunut. Luonnossa tämän kaunottaren ikä tulee paremmin esiin, kuin kuvissa, sillä valkoisen maalipinnan alta näkyvät ihanasti kaikki kolhut ja vuosisatojen tarinat. 

Kaappi olisi toki ihana myös vaatekaappina, tai astiakaappinakin, mutta olohuoneessamme se saa komeilla ansaitsemallaan paraatipaikalla. 

Koukut ja hattuhylly ovat alkuperäistä perua, mutta kiinnitimme niiden lisäksi kaappiin pari liimapuulevystä sahattua hyllykköä, joiden päälle televisio ja muu elektroniikka sopisi.  Hattuhyllyillä koreissa pysyvät tallessa mm. cd-levyt ja dvd-leffat.



Verhon taakse piilotin nuo pakolliset digipoksit ym. pelilaitteet johtoineen. 
Myös valokuva-albumit ja kynttilävarastoni löytyvät täältä kaapin kätköistä. Johtoja varten jouduimme poraamaan suurehkon reijän kaapin takaseinustaan, alareunaan. 

Hyvin on TV-kaappi meitä palvellut, ja isännällekin se on kelvannut, mutta isompi televisio pitäisi kuulemma jossakin vaiheessa saada ;)



Nämä olkkarikuvat onkin otettu hieman eri päivinä, kun asetelmat pöydillä ovat muuttuneet, ja muutenkin päivä näyttää olleen aika paljon kirkkaampi tuolloin. 

Tänään vapaapäivänäni pitelen sadetta sisällä kanin kanssa. Ei nimittäin pupuherrakaan viihtynyt kosteassa säässä kymmentä minuuttia kauempaa, vaan loikki äkkiä aidatulta takapihalta takaisin sisälle pötköttelemään.


Mielelläni otan muuten vastaan noita blogipostaustoiveita, jos niitä teiltä lukijoilta löytyy :)

Iloa päiväänne ja mukavaa lokakuuta!

Iida Emilia

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Maalaiskeittiön uusi valaisin

Heippa!

Tiedän, että olen vähän pöhkö, kun kutsun rivitalokotimme pikkukyökkiä "maalaiskeittiöksi", vaikka emme maaseudulla asukaan. Eikä tämä koti ole suinkaan se unelmieni vanha puutalo, jonka keittiössä olisi runsaasti tilaa kokkailla, ja ruokapöydän ympärille mahtuisi suuri joukko ystäviä yhdessä illastamaan. Puuhella lämmittäisi syystuulen viilentämää pirttiä ja kissat kehräisivät jaloissa. Ah,en ehkä kestäisi jos tuo unelma olisi joskus totta!

Mutta toisaalta...ei tämäkään koti niin kaukana tuosta haaveesta ole.
Asummehan sentään luonnonkauniilla paikalla, peltojen ja metsien ympäröimänä. Järvenrantakin ihan kivenheiton päässä! Vaikka ympärillä on tiheästi asutusta, niin silti täällä on rauhallista kuin maaseudulla konsanaan. 

Sujuuhan nuo kokkailut pienessäkin keittiössä yhtälailla, ja sopu sijaa antaa. 
Vanhakin tämä 80-luvun talo jo on :D  ja kynttilän valo lämmittää syksyisen koleaa mieltä!
Niin ja kissan sijasta jaloissa pyörii (lasten lisäksi ) pehmoinen pupu :)

Kyllä se niin on, että me olemme rakentaneet unelmamme juuri tähän, näiden tiiliseinien sisään!
Täällä on kaikki se, mikä elämässä on tärkeää. 



Ja kaiken lisäksi keittiökin on lähes sellainen, kuin olen sen aina halunnutkin olevan!
Minun oma maalaiskeittiöni :)

Arvatkaapa olinko iloinen, kun kesällä löysin eräästä maalaispuodista tuon ihanan emalivalaisimen!
Se passaa kyllä niin loistavasti tuohon avohyllyjen yläpuolelle. Melkeinpä pitäisi vielä hankkia toinen samanlainen tuohon viereen.

Jos joskus rahaa olisi ylimääräistä, niin jääkaappi vaihtuisi Smeg-merkkiseksi. Hyvin kelpaa silti tuokin, ja Anna-Mari Westin upeat kortit tervehtivät kaapin ovella iloisesti.




Mutta ai että...aina näin syksyisin joulun lähestyessä se talohaave valtaa mielen...
eikö sitä koskaan voi ihminen olla tyytyväinen ;)
Mutta saahan sitä unelmoida!

Kivaa keskiviikkoa!

Iida Emilia