keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Joulukorttiaskartelua

Korttipajalta päivää!

Tulikos teillä kiire korttien kanssa? Tai lähetättekö ylipäätään joulukortteja enää?
Omasta mielestäni joulukorttien antaminen ja vastaanottaminen kuuluu ehdottomasti joulun ihaniin perinteisiin, mutta tänä vuonna jostakin syystä meinasin kyseenalaistaa koko touhun! Mietiskelin ääneen miehelleni, että onko tässä korttihässäkässä mitään järkeä? Hetken ilohan se vain on, ja kortit lentää kenties joulun jälkeen suoraan paperinkeräykseen. Ukkokulta yllätti minut kuitenkin painokkaalla vastauksellaan: Tottakai ne kuuluu jouluun! 

Ja olen kyllä samaa mieltä, sillä niin harvoin tässä somemaailmaassa enää ylipäätään saa oikeita kirjeitä tai kortteja, että jos niitä kerran vuodessa tipahtelee oikein postiluukun täydeltä, erilaisia, valokuvista tehtyjä, itseaskarreltuja tai valmiista korteista juuri meille valittuja, niin onhan se hienoa! Ja näin joulun alla postilaatikolle matka käy paljon kevyemmin askelin, kun tietää laatikosta löytyvän muutakin kuin laskuja.

Itse olen viimeisen 14 vuoden ajan, eli esikoisemme syntymän jälkeen teettänyt aina valokuvakortit lapsesta/lapsista. Ehkäpä siksi, että se on ollut meillä helppo toteuttaa mieheni työn puolesta, mutta mielestäni on aina kiva saada ystävien ja sukulaisten lapsista kuvia ja nähdä, kuinka ovatkaan taas vuodessa kasvaneet, ja kuinka paljon omien vanhempiensa piirteitä heistä löytyykään.

Tänä vuonna kuitenkin pää löi tyhjää valokuvaideoiden suhteen, eikä nuo teini-ikään ja varhaisteiniksi kasvaneet tylleröt enää niin kovin mielellään kuvissa poseeraa ( varsinkaan äidin valkkaamissa vaatteissa ;) joten päätin viimein taas vuosien jälkeen ryhtyä askartelemaan kortteja.


Aloitin askartelua hiljalleen jo joulukuun alussa, kun olin löytänyt Pinterestistä hauskan idean haukatusta piparkakusta. Sovelsin ideaa omannäköisekseni ja kaivelin kaapin perukoilta kartongit, sakset ja liimat esiin. Lisäksi tarvitsin piparkakkumuotteja, sekä ohuen siveltimen ja valkoista kalkkimaalia.  ( Piparien koristeluun olisi käynyt hyvin myös valkoinen permanenttitussi ).

Piparkakkujen kaveriksi syntyi myös muutama piparitalo, sekä valkoinen lumihiutale.
Askartelu on leppoisaa ja mukavaa puuhaa, mutta yllättävän aikaavievää ja kiirehän se lopulta kuitenkin tuli. Sain kuin sainkin kortit kuitenkin postiin edullisemmilla postimerkeillä...viimeisenä mahdollisina päivänä ;)



Nyt kun kortit on hoidettu alta pois, niin seuraavaksi olisikin niiden pakettien vuoro! En ole ostanut nimittäin vielä oikeastaan yhtäkään! Perinteet siis jatkuvat tämän pienen paniikinpoikasen merkeissä. Onneksi edessä pian pitkä viikonloppuvapaa, niin eiköhän lahjatkin hoidu siinä samalla.

Kelit ovat ainakin kohdillaan, sillä ulkona on aivan satumaisen ihanat talvimaisemat. Ja viikonlopun voimaannuttava blogireissu pitää vielä pitkään pään pilvissä. Instagramissa tuosta reissusta olikin jo esimakua, ja ehkäpä saan kuvia vielä tänne blogiinkin jossain vaiheessa.

Vilinää ja vilskettä loppuviikkoon!

Iida Emilia


keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Suomi 100

Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa!

Tämä päivä on ollut erityisen tunteikas, ja täynnä suurta kiitollisuutta ja kunnioitusta!
Heti aamusta verhot avatessani eteeni avautui kaunis sinivalkoinen maisema. Lumi kimmelsi sinisen taivaan alla ja lippu liehui salossa. Jotenkin tuo täydellinen näkymä sai palan kurkkuun, ja tippa tuntui olevan herkässä pitkin päivää. Kuinka paljosta saammekaan olla kiitollisia :)

Paljon onnea armas, kaunis kotimaamme!



Juhlistimme itsenäisyyspäivää anoppilassa juhlavasti syöden ja torilla juhlanäytöksiä ihastellen. Kaupungin kirkko oli valaistu upeasti vaihtuvin sävyin ja iltasella tuli tietenkin perinteisesti katseltua linnanjuhlia.



Tämä viikko onkin yhtä juhlaa, sillä huomenna koululla vietetään Suomi100-hengessä joulujuhlaa ja viikonloppuna tapaan pitkästä aikaa blogiystäviäni ja pääsemme viettämään pikkujouluja yhdessä. Joten palaillaan pian reissukuulumisten kera.

Halauksin:

Iida Emilia

maanantai 4. joulukuuta 2017

Adventtikalenteri

Heippa ihanat!

Joulukuun alussa meille muutti jälleen tonttujoukko asumaan ja joulupuuhissa auttelemaan. Lisäkädet ovatkin tarpeen, sillä niin paljon touhua riittää tähän joulunalusaikaan! Vaikka eilenkään ei ollut juuri mitään pakollista menoa minnekään, ja sitä kuvitteli ehtivänsä tekemään kaikenlaista, niin silti puolet asioista jäi toteuttamatta. Samaan aikaan, kun itse juoksi kilpaa kellon kanssa, niin isäntä puolestaan valitteli tekemisenpuutetta!! Joskus sitä toivoisi omaavansa miehen aivot :D

Eilen vietettiin myös ensimmäistä adventtia ja sen kunniaksi askartelin työpisteelle pienen adventtikalenterin. Kun lapset ovat jo isoja, eivätkä enää usko tonttuihin, ja tämä äititonttukin haluaa päästä jo helpommalla, niin silloin tämäntyyppinen kalenteri on oiva valinta. Valmiisiin paperipusseihin vain numerot kylkeen ja havunoksaa hieman koristeeksi. Reijittimellä reikä yläkulmaan ja narulla roikkumaan.

Näihin pussukoihin voisi sujahtaa jokaisena adventtina herkkujen lisäksi jotakin kivaa puuhaa koko perheelle. Elokuvalippuja, pelejä, uimahallireissua ja kiipeilypäivää. Tai sitten jotakin pientä tarpeellista, kuten sukkia, hiuspompuloita jne...en ole totta puhuakseni vielä edes keksinyt, mitä noihin loppuihin laittaisin. Elokuviin ajattelimme kuitenkin tässä lähiaikoina mennä.



Sunnuntaiaamuna heräsin perheen ainoana aamuvirkkuna (liian) aikaisin ja harmittelin tovin vesisadetta, joka oli pyyhkäissyt kaikki edellisen päivän lumet mennessään. 

Päätin kuitenkin ottaa ensimmäisestä adventista kaiken irti ja laitoin kynttilät päälle, jouluradion soimaan ja riisipuuron padalle porisemaan. Kummasti synkkä päivänalku sai heti paremman käänteen. Kylläpä maistui puurokin hyvältä :)



Tänään vapaapäivänä meinaan saada ainakin loput korttiaskartelut valmiiksi, joten nyt hommiin...

Iloista joulukuun alkua!

Iida Emilia

maanantai 27. marraskuuta 2017

Eteisen piristykset

Hellurei!

Jälleen on uusi viikko aluillaan! Enää kolme maanantaita ennen joulua...
enkä ole edelleenkään tehnyt mitään muuta joulun eteen, paitsi fiilistellyt. Ensimmäiset joulutortut on leivottu, glögiäkin maisteltu ja jouluradion sointuja kuunneltu.

Viikonloppuna joulumieltä haimme Parolanaseman joulumarkkinoilta, ja sitä kyllä todella saimme!
Aivan ihanan tunnelmallinen tapahtuma, ja todella upeat puitteet tuo vanha asema tarjosi.  Pääsimme paikalle vasta iltapäivästä, joka olikin varmasti ihan hyvä, sillä aiemmin päivällä porukkaa oli ollut pitkiksi jonoiksi asti. Kiertelimme ihastelemassa myyntipöytiä ja nautiskelimme Pop-up kahvila Murun herkuista. Löytyihän reissusta muutamia tuliaisiakin :)
Harmi kun kamera ei tullut matkaan mukaan!


Tuo hauska uusvanha tekstikyltti oli Diagnoosi Sisustusmanian käsityötä, ja tekstejä/kuvia olisi ollut tämän lisäksi monia muitakin kivoja, mutta lapset ihastuivat tähän :D  

Lisäksi kotiutin meille ihanan villasukkasäkin, joita Parolanaseman herttainen Katja valmistaa.
Tämä kätevä säkki säilöökin monta villasukkaa nätisti sisäänsä, ja paperipussi tuntui olevan niin kestävää materiaalia, ettei kovin helposti varmasti repeydy. Näitä erilaisilla teksteillä varustettuja  säkkejä täytynee ehkä saada vielä pari lisääkin ;). Kätevää ja nättiä säilöntää!



Villasukkien lisäksi kumpparit tuntuvat olevan nyt kova sana, sillä niin synkkää, harmaata ja sateista keliä on marraskuu meille tarjoillut! Vaikka vielä viime postauksessa kehuskelin, ettei pimeys ole häirinnyt, niin viikossa se voi näemmä mieli jo kovasti muuttua. Pahinta on se, jos päivälläkään ei näe valoa! Argh! ( Kuvatkin tosi rakeisia, sillä niin pimeää oli kuvailla ).


Mutta on tässä hämäryydessä jotakin lohdullista ja kaunistakin. 
Sitä antaa itselleenkin luvan vain olla, käpertyä ja uinua talviunta. Sillä kevät ja valo tulevat ennen kuin huomaatkaan. Siihen asti voi keräillä nyt energiaa.


Mukavaa marraskuun viimeistä viikkoa!

Iida Emilia